Haaveet kaatuu....vai kaatuuko?

Heipsan kaikki,

Ei oo helppoo olla täs tilanteessa. Eli siis viimeks kirjottelin et odottelen perhe match 28 vastausta ottavatko mut ja lupaavaltahan se kuullosti ja kun piti odotella viikonloppuun/viikon alkuun eikä heistä alkanut kuulumaan niin ajattelin et niil kestää varmaan senki takii jos ne muutama muu Au Pair ei oovastannu niiden viestii mis oli se liitekki mukana...No koskaan heiltä ei viestiä tullut ei minkäänlaista ja aina vaan näytti et ovat match;tty mulle. No viime perjantaina 18pv tuli sit se mitä pelkäsin eli uus match eli se siitä perheestä sitten et ei muuta kun alusta vaan koko rumpaa.

Perhe match 29. Mullahan oli sit perjantaina sen verran menoja etten ehtinyt ku vilkaseen sen että mistä perhe oli. Asuivat Marylandissä. En edes ehtinyt katsomaan millainen perhe olisi ollut kun sitten lauantaina tuli uusi match.

Perhe match 30. Tämä perhe asuu Michiganin osavaltiossa. Ja perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi 14 ja 10 vuotiaat pojat sekä 2 vuotias tyttö. Heillä on myös yliopistossa opiskeleva tyttö (joka ei siis asu kotona). Pääosin hoitaisin tätä 2 vuotiasta tyttöä. Laitoin heille lauantaina viestiä kun olin ehtinyt lukemaan koko hakemuksen. Ja nyt jälleen odottelen miten käy.

Haastavaa aikaa tää on. Ja uuvuttavaa. Ei tämä helppo tie ole, mutta olisi tää voinu vähän helpompi olla mitä tää nyt tähän asti on ollut. Jotenkin sitä tuskailee itsekseen tätä asiaa kun ei lähipiiri oikein tahdo ymmärtää kuinka tuskallista tää oikeesti on kun eka näyttää hyvältä ja sit loppuen lopuks vedetään matto jalkojen alta.
Välillä tosiaan miettii et  hulluhan mä oon kun viel sinnittelen tässä,mut on tää sen verran isosta unelmasta kyse et en kyl nyt luovuta vaik näitä match:jä tulee ja menee ja varmaan rikon tässä jotain match ennätystäkin..."Kenellä on eniten match perheitä ennen kun se oikea perhe löytyy?"

Toivon vaan ettei mun englannintaito oo nyt se mun kompastus kivi. Sitä täs eniten miettii! Et onko se sit ratkaseva osa miks mua kukaan ei oo viel halunnu, muutama perhe on ihan suoraa sanonu et se on syy,kun taas suurin osa ei oo mitään sanonu miks eivät ottaneetkaan mua. Alkaa vaan itse turhautumaan tähän tilanteeseen!

Unelma lähellä...?

Eli niin kun tossa edellisessä postauksessa kirjottelin et juttelen uudemman kerran perheen kanssa. No juu juteltiin sitten tosiaan suomen aikaa 23.30...Uhrasin jotta pääsen juttelemaan perheen kanssa jälleen.
Pääsin juttelemaan perheen 7v tytön kanssa sekä perheen isän kanssa. Mukava isä sekä todella reipas ja puhelias 7v tyttö. Enka kysymys jonka tyttö esitti oli: mikä sinun lempi väri on? :)
Hihihihihiiii ihana kysymys. No juu mut joo pääosin juttelin isän kanssa mutta 7v:llä oli tosi paljon puhuttavaa joka oli vaa hyvä.

Ja tähän väliin jos ihmettelette miks puhun vaan 7v tytöstä tai pelkästä isistä on se että yksityisyys on suojattava tällä hetkellä.

Mut tosiaan juttelu isän kanssa meni oikein mukavasti ja kovasti oli tytölläkin asiaa. Jäin hyvä fiilis myös tästä ja vitsit sitä vaa ymmärtää enemmän ja enemmän mitä enemmän sitä kuulee ja ite puhuu englantii. Ja oon alkanu ymmärtää enemmän lukemastanikin. Mut tosiaan puhelu ei ollut pitkä koska mulla oli aikanen herätys. Mut siitä huolimatta perheen isä sanoi että keskustelevat äidin kanssa ja laittavat e-mailii tulemaan.

Aamulla sit katsoin että viestiä oli tullut jossa he kiittelevät ja kertoivat että heillä on vielä muutama skype keskustelu ja tekevät päätöksen ensi viikon alussa tai aikaisemmin. Ja olivat laittaneet liitteenä vielä mitä toivovat Au Pairilta. Ja pyysivät että luen sen ja laitan viestiä mitä mieltä olen että olenko vielä heistä kiinnostunut.

No eilen sitten tosiaan ehdin heille vastailla kun olin lukenut e-mailin uudestaan. Ja he vaikuttivat koko perhe aivan ihanalta ja avoimelta ja ihmisiltä kenen kanssa on helppo puhua ja ovat rentoja mutta silti on sopiva kuri (niin kun pitääkin). Nyt mun tehtävä ei ole kun odottaa viikonloppua ja/tai alku viikkoa jolloin toivon mukaan ovat keskustelleet ja päättäneet tulevasta vuodesta ja sen kuka on heidän seuraava  Au Pair.
Nyt jotenkin on niin jännittyny fiilis,et koittaa vaa saada kaikkee muuta ajateltavaa mut turhaa...ku sen kuitenkin alitajunnaisesti tiedostaa et suuria päätöksiä saattaa ilmetä ja saatan tietää omasta kohtalosta että onko se Au Pair oikeesti alkamassa mulla tässä perheessä vai siirrynkö jälleen etsimään sitä The perhettä.

Kun tiedän niin palaan asiaan...Jännitetään viikonlopun yli! iiiiiiiiiiks!

Eteenpäin sanoin mummo lumessa...

Match numero 27 ei sitten ollutkaan mulle tarkoitettu. Sain pari päivää kun tämä perhe meni ohi suun niin uuden Match...Number 28! He asuvat New Yorkin osavaltiossa. Asuvat tunnin juna matkan päässä NYC:stä. Heillä on neljä lasta 7,4, sekä 3 vuotiaat kaksoset. Aivan ihanalta perheeltä vaikuttaa (niin kun moni mun match perheistä). Tän match perheen kanssa yhteys oli vaikeeta. Tai siis nyt ei ole ollut mitään ongelmaa,mut alussa Bostonin toimistolta Matt laittoi viestiä heidän puolesta että ei saa jostain syystä perhe lähetetty muhun,no siinä meni tovi ja sit mulle soitettiin vissiinkin Ruotsin toimistolta (eka kerta puhelimes enkkuu..jännä kokemus sekin) niin sieltäkin auttoivat olemaan yhteyttä perheeseen. No nyt olen sitten pystynyt viestittämään perheen äidin kanssa. Jes!

No eilen me sitten skype:tettiin ekaa kertaa ja samalla näin nuorimmat lapset. Ja eilen tosiaan päätettiin et juteltas tänään uudestaan jotta vanhin tyttö tämä 7v näkis ja pääsis kysyy multa jotain mitä päähän tulee. Eilisestä jäi kyl hyvä fiilis ja perhe tarvii Au Pairii syyskuusta et orastava onnen siemen olis tässä kun ite tosiaan voin vasta 25pv elokuuta lähtee.Saa nähä miten tässä käy.

Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saan perheen. Peukut pystyyn ja toivotaan hyvää onnea.

Kivinen tie...

*huokaus*

Mistäs sitä nyt alottas...Alotetaan vaikka siitä että edellis postauksessa viimeisenä kerroin tästä yksinhuoltaja äidistä.No koskaan en saanut häneltä vastausta joka sinänsä ottaa päähän kun haluisin tietää mistä kiikastaa,mutta uskon että jo mainitsemani kirjoitus englanti on se mun pahin kompastus kivi tässä kivikkoisella tiellä kohti suurta unelmaa.

Positiivista jos etsii niin match:jä kyllä tulee hyvään tahtiin jos jonkun kanssa menee ajatukset ristiin.En muista kun paikka missä matchit tulevat..eli mulle tuli ton match:in jälkeen 25 match perhe ja he asuivat Massachusetts osavaltiossa..Heidän kanssaan taisin jutella skypessa,mutta vaik kerran. Töks....Kompastus oli kun sanoin että voin tulla vasta elokuun lopulla kun he tarvitsivat elokuun alusta jo au pairin..Eli se siitä perheestä..Plääh...Alkaa usko hiipuu...No sit sain uuden match:in. 26 match perhe heillä olisi ollut kolme lasta 10,8 ja 4 vuotiaat ja he asuivat New Jersey osavaltiossa. Heitä ei tullut minkäänlaista vasta viestiä,mutta jälleen ite ajattelin et kops...olisivat varmaan halunneet aikasemmin mut...

Tämä mun päivä määrä 25.8. on kops,kops...kompastus kivi...Syyskuussa kun heillä siellä alkaa lasten koulu niin haluavat au pairin joka pystyy tulemaan aikasemmin..Mutta ite kun en voi joustaa mun lähöllä sinne...Nii on tyydyttävä tähän odotteluun.
No tänään tuossa hetki sitten tuli uusi match. Numero 27! He asuvat New York:n osavaltiossa. Heillä olisi 8 ja 5 vuotiaat lapset. Laitoin heille viestiä ja saapi nähdä jos tämä olisi se perhe.

Ajatus siitä että olenko mä se au pair hakemuksen laittanut joka ei tätä kokemusta saa?
Voiko olla niin että mun kirjoitus englanti on tää mun kompastus kivi tähän unelmaan?
Kaikki ei ole 100% joten katsotaan miten tässä matkassa edetään...Pääsenkö kirjoittamaan iteselleni ja teille mun kokemuksia ja jakamaan kuvia unelmasta joka on niin lähellä,mutta niin kaukana...vielä...
Aika näyttää mihin suuntaan tämä mun matka menee...