Läksiäiset ystävien ympäröimänä!

Mun läksiäiset oli mun tiedossa ja niitä järkkäs äiti ja rakas ystävä Hanna. Itse olin pessyt kädet asian suhteen kun oli muitakin asioita joita piti hoitaa. Olin kyllä helpottunut ja todella kiitollinen äidille ja Hannalle jotka järkkäs nämä ihanat juhlat. Oli ihana saada ystävät koolle ja pitää mukava rento ilta niiden kanssa.

Tässä olisi vähän kuva materiaalii...

Mukava ilta ystävien kanssa. Oli työ olla itkemättä ja pari kertaa tuli tippalinssiin. On epätodellista se että en tule näkeen näitä ihanii ihmisii vuoteen! Aivan käsittämätöntä. Onneksi nykyaikana on näitä kaiken maailman nettin tuomia yhteydenotto menetelmii...Facebook,Skype,Instagram,E-mailit ja tietysti tää blogi jota kirjotella.

Sain ihanii lahjoja...

Nyt tänään oli sit ton kuva albumin katteluu ja kiitos Tiialle oli aivan ihana albumi ja tottakai se itkukin sieltä sit tuli. Ei tarvi olla kun ihania sanoja ja kuvia sekä muistelmia yhteisetä polusta ihanan ystävän kanssa nii jo tämä tyttö vollottaa niin et loppua ei näy ja tekstii ei nää lukeen kun silmät kostuu niin..

Sain myös Tiialta yltiösöpön pöllö korun joka jo onkin kaulassa. Kiitos ihana! 

"Vanhin" rakas ystävä Ida oli taiteillut mulle tuollaisen ihana Anna figuurin! Love It!

Tämän aamuinen kuva itsestä oli lisättävä. Onnellinen ja kiitollinen olo.

On kyl kiitollinen jokaisesta ihanasta ystävästä joita matkan varrella on elämään siunaantunut. Koskaan heitä ei ole liikaa.

Kiitos eilisestä! Ootte ihanii!

Kiitos äidille ja Hannalle kun jaksoitte järkätä nää mulle!

Olen todella otettu ja onnellinen. 

Kahden viikon päästä lähtö!

Kahden viikon päästä tähän aikaan olen jo koneessa matkalla New York:iin.

Siis mihin tää aika on menny? Vastahan oli kesän alku eikä perheestä tietookaan ja nyt on perhe ja kahden viikon päästä pitäs olla valmiina sanoon heipat kaikelle tutulle ja turvalliselle. Jotenkin niin outoa. Tänään oon käyny asioimassa pankissa ja kysyy fiksummilta mitä pitäs omalle liittymälle tehä. No nyt oon fiksumpi kummassakin. Vielä pitäs sittenki käydä postissa kysyy osotteen muutosta.

Viime viikolla sain keskiviikkona puuttuvat paperit toimistolta vihdoin ja viimein jotka oli kulkenut ympäri suomee etsien mua. Pääsin lähettämään DS-2019 paperin suurlähetystön konsultaatiin josta sit odottelen sitä mun viisumii. Toivotaan et tällä viikkoo se jo mulle tulis.

Nyt pitäs oikeesti myös miettii mitä ottaa mukaa,mut taitaa se jäädä tolle vikalle viikolle. Täl viikkoo on viel hommeleita mitä pitää huoltaa ja sit lauantaina olis mun läksiäiset. Mua jännittää sikana sekin!

Pelottavaa miettiä päivää jona lähen. Nyt oon vaan teettäny kuvia ja lisänny suomalaista suosikki musiikkii puhelimeen jotta pääsen kuunteleen.

To Do List on kyl täynnä viel vaikka ja mitä! Eli toisinaan ei ees muista et lähtö on jo kohta kun pitää muistaa monta juttuu ennen lähtöö.

Kun on sellasta vapaampaa aikaa niin harjotan omaa englantia milläs muulla kun kiinnostavalla tavalla. Katsoen suosikki ohjelmaa englanninkielen tekstityksellä. One Tree Hill

Viisumihaastattelu

Mun haastattelu aika oli siis eilen klo.8:30. Onneks ei tarvinnu yksi sinne mennä ku oltii saatu samalle päivälle Hennan kans ajat. Paikka löytyi helposti. Helsingin keskustassa oli tää meidän haastattelu. Mua jännitti aiva sikana! Ala ovella piti painaa summerii ja sit päästii talo sisää ja hissillä viidenteen kerrokseen jos odotti sellane panssariovi. Oven avas vartija joka otti miedä panssit ja sulki oven. Sit seuraava kerra ku se avas ove nii kutsu sukunimel ykstelle meidät sisää. Sit oliki vuoros sellane turvatarkastus et huh huh...Ei vais iha normi..Ottivat läpivalasuu lauku,taki,huivi ja rannekorut...sit eri lootaa meni mun passi ja laput...Sain ottaa passin ja laput mukaa ku taas muu omaisuus jäi niille siihen hyllyy. Mut ohjattii toisesta ovesta sisää ja sanottii et oikeella on odotustila josta kutsutaan sit nimellä. Täs vaihees olin aiva paniikissa. Kädet alko tärisee ja aloin kyl hikoilee. Mua jännitti aiva sikana!

Ekalle luukulle kutsuttiin sukunimellä jälleen. Ja vsiinä virkailijalle piti antaa paperit ja passi. Mua hermostutti kun mulla ei ollu yhtä paperii mukana et mitä tästä seuraa. Virkailija ei ottanu varmaa kuulevii korvii ku selitin et mulla ei oo sitö yhtä paperii. No sit menin takas odotustilaa istuu. Kun sit toiselta luukulta huudeltii sukunimellä. Täs toises nais virkailija otti vaa sormen jäljet kummastaki kädestä. Ja jälleen istuu odotustilaa. Kolmas luukki oliki sit..Voi luoja! Oli tää itse haastattelu. Joka kyl meni mun osalta kyl nii penki alle että. Ensinnäki nainen ei ollu mitenkää ilosella päällä (tai siltä musta tuntu). Katto mun paperit ja sano et mis tää DS-2019 paperi on, no olin sen verra jännittyny nii koitin sepostaa sille sit miks se ei oo mulla (enkuks tietty) ja siithä ei tullu sit yhtää mitää ja virkailija alkoki kattoo mua vähä oudosti. No anto mulle sit erillisen lapun jossa sit luki mikä paperi puuttuu ja se pitäs mahdollisimman pian saada sinne. No sithä se kysy mistä oon kotosin,missä oon syntyny,kerro hämeenlinnasta,millainen on mun lastenhoito kokemus,kauan olen englantia opiskellut...ja tämä kysymys varmaan siksi koska mun englanti tossa ku koitin vastailla oli tosi huonoo ja oli yli päätään vaikee kuulla mitä se kysy koska meidän välissä oli lasi jonka läpi en todellakaa kuullu hyvin. Niimpä se kehotti mua opiskeleen englantia usassa ja ennen lähtöä.

No ei se muuta sit sanonukkaa ku hyvät päivän katkot ja muista lähettää puuttuva paperi pian.
Kun pääsin sieltä pois nii mua nii ärsytti kun haastattelu tilanne meni tollee. Mua jännitti aiva sikana koko ajan enne sitä ja sillä sisällä koko ajan. Ja sit ku jotenki tuli fiilis et kukaa ei ymmärtäny ei suomeks eikä englanniks miks mulla ei sitä yhtä paperii oo mukana. No toivon nyt et saan sen puuttuvan paperin nii saan sen viisumin.
Ei olis kauhee mukava tässä vaihees kosahtaa ku lähtöön on se kolme viikkoo enää.
Mut onneks toi on ohi ja sinne ei toivottavasti tarvi mennä täs lähi aikoina uudestaa,meinaa sellanen paikka missä mulle tulee ihme lukko ja änkytän kaikee ja luullaa et en osaa englantii sit ollenkaa.

Tulihan seki koettua.

Pakkaaminen...Apua!

Voi apua! Lähtöön on kohta vaan kolme viikkoo ja alkaa paniikki... Mitä mä pakkaan mukaan? 
Oon tehny jo paperille listaa mitä ottas mukaa,mut se näyttää jo pitkältä ja siit puuttuu vaatteet! En haluis maksaa ylipainosta....Mä kun luulin oon jo selvinny vaikeista jutuista mut ei. Nythän se vaikee sit vasta alkaa ku koittaa miettii mitä pitää tällee aluks olla siel mukana.

Onhan täs aikaa vielä joo,mut kohta on se vika viikko ja huomaan et en oo mitää saanu mietittyy ja paniikis pakkaa jotain ja sit huomaa kui turhaa onkaan ottanu mukaa. Ehkä koitan miettii mitä ottaa ja mitä ei. Vaatteet ne vaikeet on ku eka kuitenki ollaa Nykissä siinä muutamia päivii ja sit pitäs samalla tietää mikä ilma on Alamedassa.

Ainakin hyvä alku on kun tiedän jo muut tavarat mitkä pitää ottaa mukaa. Nyt vaa puuttuu vaate puoli ja sit tuliaiset host perheelle.

Maanantaina onki sit mun viisumihaastattelu aika Helsingissä. Iiiiks! Tulee mietittyy nyt sitäkin sit ku vihdoisa viimein sain sen ajan varattuu. Onneks oli apuja siinä hommassa kun yksin en olis osannu sitä varata.Moni mutkanen homma seki... Huh Huh...

Nyt vaa päivä kerralla ja pikku hiljaa joka päivä miettii tätä paniikkii näide kaikkien suhtee. Ei viel kuitenkaa panikoi sitä päivää kun lähtö on. Ei vaa oo ehtiny ku on näitä sivu juttujakin hoidettavana.

Onneks ei tarvi panikoida yksi tän pakkaamisen kanssa. Kun Hennalla on sama tilanne. Onneks on tukee toisesta tässä paniikissa. Puolittuu paniikki ku tietää et joku toinen on samassa veneessä mun kanssa. Ja ollaankin asiasta viestitelty...Ja paljon. 

Toivotaan et selvitään tästä.

Online-Workshop

Mulla oli eilen tällänen online-workshop netissä muiden lähi viikkojen aikana lähtevien au pair:ien kanssa. Aluks en tienny mikä juttu toi on,mut sit valkeni et netti sivulla joka oli annettu aikaa sitten oli tällenen vähä niiku info tilaisuuden tapanen chattiin perustuva tapaaminen.
Siel eka kuunneltiin infoo mitä tuleman pitää ja toimistolta Mari heitti kysymyksii joihin jokainen meistä alko miettii omalta osalta miten ne menee ja muutaman kerran infon aikana Mari avas meille chat ruudun johon vastattiin tiettyihin kysymyksiin.

Tapaamisen aikana tuli esimerkiksi tälläsii vastaan:

What do you think you will miss the most about your own family,community and country?

    What to expect from Cultural care au pair, Host family, LCC and yourself.

               Why you want a au pair?......


........What I want to see on us, to do list.

    Culture shock -
                      can feel uncomfortable

Spend time with your host family in the beginning............

            The kids may not love you at first!

Ja vaikka mitä. Kynä sauhus kun laitoin itelleni ylös asioita joita kannattaa ottaa huomioon ja kysymyksiä joita esittää itselle ennen lähtöä. Oli mukana vähän avartaa mietteitä eri suuntiin ja anto kyl miettimistä kerrakseen.

Kun Mari oli saanut oman osuuden hoidettua niin meillä oli viel omaa aikaa kirjotella siin yhteisessä chat:issä keskenään. Chatis oli mukana pohjoismaat.
Ja chatin tarkotus oli sit kysellä kuka lähtee, koska lähtee ja minne lähtee.
Aika moni oli nyt lähössä seuraavien parin viikon aikana ja löysin kun löysinkin ihmisen joka lähtee samana päivänä kun minä.
Onneksi löyty! Nyt on kevyempi olo ja paljo mukavampi kun tieto siitä et on joku suomalainen kans joka samana päivänä viel on lähös kun mä.

Lähtö se vaan lähenee ja alkaa pikkusen jo tajuu et oikeesti on lähössä vaik ei sitä sillee kumminkaan viel ihan tajuu...outoo,mut se vaan on niin.