Aattelin nyt kun ei oo paljoo ollu maata järisyttävää tekemistä mistä kertois nii aattelin muistella vuosi sitten tapahtumaa. Sain oman au pair hakemuksen päätökseen vuosi sitten. Sillon helmikuun 7pv sain sähköpostii joka alko sanoilla:
"Hei Annika!
Hakemuksesi on saapunut toimistoomme ja sinut on hyväksytty au pair -ohjelmaamme, onneksi olkoon! Hakemustasi oli hienoa lukea, olet tehnyt mahtavaa työtä, ja voit olla erittäin ylpeä itsestäsi!"
Niin jännä aatella että siitä on vuosi kun mut hyväksyttiin ohjelmaan ja aloin ettii perhettä.Kylhän siihen aikaa meni ja alko ite miettii löydänkö sitä perhettä koskaan. Jouduin käymää läpi pettymyksii monta kertaa kunnes numero 37 perhe valitti mut ja mä ne. Raastavaa aikaahan se oli ja monest ituli et pitäskö leikki jättää kesken kun ei sitä perhettä vaan tuu.Mutta onneksi en luovuttanu ja nyt oon ollu täällä jo kohta tasan 5kk. Pitää vaa luottaa et asiat tulee miten on tarkotettu. Yksi unelma pääsi toteen.
Ja kai sitä on halunnut tehä tän reissun itsensä takii ja kattoo miten pärjää aivan erinlaisessa maassa ja kulttuurissa. Ja oppia itsestään jotain mitä en vielä tiennyt itsestä. Ja halusin oppia kieltä puhuun ja uskaltaa puhuun. Kun en oo koskaa ollu se rohkee. Oon aina ollu ujo ja arka ihminen.
Täällä olessa on kyl tajunnu sen kuinka hyvä ja ihana maa suomi on! Ei sitä ennen oo sillee kattonu ja kokenu kun siellä on ollu. Nyt kyllä arvostaa todella paljon sitä että on suomalainen ja asuu suomessa. Sitä kattoo niin erinlailla kun on pois suomesta kuinka upee ja hyvä paikka se on elää ja olla.
Sitä muutti maailman toiselta puolelta ihan toiselle puolelle. Hämeenlinnasta, Alamedaan. Tässä havaintona usan kartta ja suomen kartta sekä maailman kartta.
 |
| Hämeenlinna (keltanen pallura) |
 |
Alameda (punanen pallura)
Ja tuossa nyt pieni oranssi viiva havaintona matkasta. Nyt jos joku ei siis tienny missä mä oikeen oon ja kuinka kaukana suomesta mä oikeesti oon. Et en mä ihan viikonlopuks suomeen tuu lomaileen.
Nyt ootan kärsivällisesti sellasen vähän päälle kuukauden että mun ihana kotiväki lentää tänne suomesta. On sitä ootettukki. Ja uskon että suomen päässä alkaa kohta olla jännät paikat edessä. Vaikka kyllä muakin jännittää ja samalla on niin fiilis korkeella kun pääsee näkee omaa ihanaa perhettä jota on tukenu mua tän reissun ajan.
Huhtikuu tuu jo!
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti