The Last Week In California

Eli eilen starttas mun vihon viimonen viikko täällä mun host perheen luona Kaliforniassa. Sunnuntaina perhe vei mut syömään ravintolaan jossa sain ihana kortin.

Vaikka on tässä vuodessa ollut niitä raskaita osia ja vaikeita hetkiä ja on ollut että kohta mä lähen kotiin niin niistä on selvinny. Koti-ikävä on ollut koko vuoden ajan mutta en oo mikään luovuttaja tässäkään asiassa että näin sitä on jaksanut vuoden olla kaukana kotoa uudessa kodissa jossa suomea kukaan ei ymmärrä. 

Että ei se ole turhaan kun sanotaan että Suomalaisella Sisulla eteenpäin. Tässä sen näkee taas että kyllä ihminen on vahva ja luottaa että pärjää ja pystyy menemään eteenpäin vaikka vaikeaa on.

Suomen päästä on saanut kuulla tän vuoden aikana vaikka jos mitä uutisia niin aivan ihania jaonnellisia kuin niitä surullisiakin. Vuoteen mahtuu siis aika paljon. Ja tän vuoden aikana kyllä on oppinut itsestä paljon.

Kohta pitää sanoo heipat host perheelle,mutta ennen sitä olisi vielä 4 kokonaista päivää vietettävää täällä. Tunteet on niin myllerryksessä että ei tässä nyt kolmeen neljään yöhön oo paljoo tullu unta otettua kun asioita miettii ja miettii. Lähinnä ollut päällimäinen stressi tuosta pakkaamisesta joka nyt on jo niin voiton puolella et voi hengähtää vähäsen jo.

Uskon että lauantaista tulee kauhea ja sekava fiiliksinen kun on vika päivä. Sitten sunnuntai aamuna pitäisi olla kentällä jo 5 aikaa aamusta.

Sekavaa,stressaavaa fiilistelyy varmaan tämäkin postaus kun ei tämä aivokapasiteetti osaa nyt oikein ajatella järkeviä kun ei sitä untakaan oo tullu muutamiin yöihin. Että suosiolla lopeta tän tähän tällä kertaa!

My First Football Game In America

No niih nyt oon sit käyny kattoo Amerikkalaista jalkapalloo. Oltiin sunnuntaina Maaritin kanssa 40 asteen helteessä kattomassa Oakland Raiders vs. Baltimore Ravens ottelua.

On se hieno nähä ihan livenä miltä näyttää tämä kuuluisa NFL ottelu ja vielä kun täällä nää joukkueiden kannattajat on niin intohimoisella tavalla mukana alusta loppuun asti. Me nyt ei koko peliä katottu kun alko tuntuu et palaa siihen paikkaan,mutta se mitä oltiin nii hieno fiilis ja upee kokemus kaiken kaikkiaan. Tykkäsin!

Oli hieno nähä myös ihan näitä jenkki cheer-tanssioitaki sitä kun on itekkin joskus harrastanut ja tuli kyllä mietittyy josko sitä vielä lähtis mukaan,mut saa nähä.

Suosittelen käydä kattoo pelii. Tässä muutamia kuvia ja toivon mukaan videokin näkyy.

My First Baseball Game In America

Olin viime viikon perjantaina ensimmäistä kertaa baseball pelissä ja seurana mulla oli ihana Maarit joka lähti mun seurana sinne vaikka oli jo pelin aikasemmin nähny. Pitäähän sellanen kunnon ottelu nähä ja vielä kun tää baseball on aika iso juttu ainakin täällä San Franciscossa. Tälläsenä jääkiekko fanina oli tosi vaikee ymmärtää ensinnäkin sääntöjä ja toiseks sitä et miten ihmiset voi olla siellä 3-4h mitä se ottelu kestää. Mut vaikka mentii myöhässä ja lähettii jostain kumman syystä aikasemmin (tylsäähän se oli) niin oli se kyl kokemus. Siis vaikka oli outoo kattoo baseball:ii niin ettet oikee kaikkii sääntöjä ymmärtäny nii olihan se hieno kokemus ja pitihän se nyt nähä kun siitä paljon puhutaan että kyllä jenkki baseball on sitä ja tätä...

Olin viime syksynä kattonu finaali pelejä host isän kanssa ja katottii finaali ottelu jossa meidän koti joukkue Giants voitti nii olihan se nyt hieno nähä ihan livenäki miltä se näyttää. Se tunnelma ja se kun koti joukkue juoksee ja ottaa hienoja koppeja. (vai mitä ne on) :D

Vielä tässä olis n. 2,5 viikkoo jäljellä ja tähän mahtuu vielä töitä (tietenkin) sekä tällä viikolla mennään Maaritin kanssa kattoon tätä jenkki futista mitä ootan kun siellä on myös ns. oman alan harrastajia/urheilijoita cheer:iii!!! Ja tietenkin sitä et hei haloo se on se maailman kuulu jenkki futis! Saa nähä onko se millanen kokemus.

Mutta tähän väliin vähän kuvia tuolta baseball ottelusta.

Tässäpä tämä postaus. Katsellaan sitten mitä seuraavaksi postailen ja koska. Kyl mä tässä ennen mun lähtöö täältä Kaliforniasta jotain postailen.

11 Months In America

Siis alkaa kohta iskee jonkin muotonen paniikki. Tänään se iski aikalailla kun sanoin heipan yhdelle mun ihanalla aupair ystävälle,mutta sovittiin ettei tää ystävyys tähän lopu vaan jatkuu tästäkin eteenpäin. Onneks Mirka asuu euroopassa joten helppo on lentää Tsekkeihin moikkaan Mirkaa.

Vasta kun aupair kaveri lähtee sitä oikeesti tajuaa että omakin vuosia on kohta ohi ja on aika sanoo heipat omalle host perheelle. Ja vaikka on ollut tunteita pinnassa ja koti-ikävää ja olen innoissani suomeen paluusta niin tiedän jo nyt että ikävähän näitä mun hosteja tulee.

Vuosi on kohta ohi ja tää tunne mylläkkä alkaa vaan kasvaa kaiken maailman tunteilla samaan aikaan ja tää tunne on jotain niiiiiin outoa että!

Mieti siis jos samalla sulla olis iloa,surua,kauhua,ikävää,pelon tuntua!! Siltä musta nyt tuntuu ja fiilikset on todella sekasin! Eli ei tässä ees osaa kirjottaa kunnon postausta kun fiilikset on sekasin ja vielä surullisella puolella kun sanoin heipat  Mirkalle.

Eli älkää oottako mitää huikeita postauksii tästä eteenpäin. Mun ajatukset kun on sekasin niin on nää postauksetkin sen mukaset! Sori!